Pattereiden ilmaus

Talossamme on vesikiertoinen sähkölämmitys. Ummikkokielellä tämä tarkoittaa, että kiertovesipumppu nostaa lämmintä vettä kellarin lämminvesivaraajasta pattereihin. Veden lämpötilaan vaikutetaan kellarin säätimien ja termostaattien avulla. Itse pattereissa on myös vimpstaakelit, mutta niitä emme tohdi väännellä. Onneksi lämminvesivaraaja on asennettu vuosituhannen vaihteessa, joten se ei ole yhtä vanha kuin miltei kaikki muu näiden seinien sisällä.

Talossa on alkuperäiset vesipatterit. Oikealla näkyy ilmaventtiili ja sen avain.

Muuttaessamme kävi ilmi, ettei lämmin vesi oikein kierrä pattereissa, varsinkaan yläkerrassa. Onneksi Maijan viisas isä osasi neuvoa näitä kahta Y-sukupolvelaista, ja luvassa olisi operaatio nimeltä pattereiden ilmaus – siinäpä vasta hieno ilmaus! Järjestelmään piti siis saada lisää vettä, joka syrjäyttäisi pattereissa lymyävän ilman. 

Homma alkoi tuomalla letku yläkerran paisuntasäiliöstä alakerran viemäriin. Tämän jälkeen kömmittiin kellariin sulkemaan kiertovesipumppu ja päästämään vesihanasta lisää vettä pattereihin. Putken sihistessä ja kainaloiden kostuessa palattiin sisälle odottamaan, että paisuntasäiliö täyttyisi ja letkusta alkaisi liristä vettä viemäriin. Näin lopulta tapahtui – Heureka!

Vedimme letkun yläkerran paisunta-astiasta alakerran lavuaariin. Mokomassa Honkkarin puutarhaletkussa oli reikä, joka paikattiin vanhalla kunnon ilmastointiteipillä. Miksei sen keksijälle koskaan myönnetty Nobel-palkintoa?

Seuraavaksi availtiin yksitellen patterien ilmaventtiilejä. Aina tovin suhinan jälkeen venttiilin pikku reiästä vierähti vesitippa. Kun kaikki patterit oli käyty läpi, palattiin kellariin sulkemaan hana ja käynnistämään pumppu. Olimmeko muuttaneetkin Strömsöhön? No ei nyt sentään.

Lie aloittelijain tuuria, mutta patterit oli ilmattu noin tunnissa. On mahtavaa, kuinka pienetkin onnistumiset tuovat iloa ja itseluottamusta kaiken epävarmuuden keskelle. Kyllä me pärjätään – pitää vain tarttua haasteisiin!

Terveisin Isäntä